SYYSKAUSI 2002


Kausi 2002-2003 on peliä vaille puolivälissä jokaisella joukkueella ja on aika hieman ruotia kulunutta syksyä ja joukkueen alkua IV-divisioonassa.

Hyppy V-divisioonasta IV-divisioonaan oli huomattavasti suurempi kuin edellisen vuoden hyppy VI-divisioonasta V-divisioonaan. Pelityyli jolla joukkue oli tottunut pelaamaan ei toiminut enää tänä vuonna ja ensimmäiset kolme ottelua eivät luvanneet riemujuhlia kauden osalta. Ensimmäinen ottelu H.C Toosaa vastaan toi tasapelin sekavassa ottelussa, molempien hakiessa tuntumaa. Kahdessa seuraavassa ottelussa Lizard Kings ja SB-97 II veivät pisteet ansaitusti yritteliäältä, mutta päämäärättömästi pelanneelta X-meniltä. Nuo kolme ottelua kuitenkin osoittivat joukkueelle, mitä voittamiseen vaaditaan tällä kaudella.

Pakon edessä oli X-menin aloitettava pelaaminen molempiin suuntiin joukkueena ja HeVi:ä vastaan pelattu ottelu muuttikin kurssin voitolliseksi. Tuo ottelu oli koko X-men historian kurinalaisin puolustuspelin suhteen ja antoi uutta potkua tuleviin kamppailuihin. Tästä eteenpäin joukkue voittikin loput syyskauden ottelunsa kaataen rutiinipelillä RiVen ja kauden sekavimmalla, mutta hyvällä asenteellisella esityksellä KKV III:n. Syyskauden viimeisissä otteluissa kaatuivat päänsärystä kärsinyt S.C Vilanders teknisellä tyrmäyksellä ja Chiefs vauhdikkaan väännön jälkeen. Kahdessa viimeisessä ottelussa palattiin kuitenkin taas enemmän aikaisempien vuosien pelityyliin.

Syyskausi on ollut X-menille varsin opettavainen, mutta hyvä. Koko joukkueen puolustuspelaaminen on parantunut selvästi edellisiin kausiin verrattuna, jolloin sitä ei juuri ollut, joskin tarvekin siihen oli huomattavasti pienempi. Alkukaudella pahasti tökkinyt maalintekokin on parantunut. Liikettä on saatu hyökkäyspäähän lisää pallottomana ja palloa liikutellaan enemmän kuin ennen. X-men onkin tehnyt eniten maaleja lohkon joukkueista syyskaudella.

Ketjukoostumukset (jotka luonnollisesti osittain vaihtelevat turnauksittain) on saatu suhteellisen toimivaan malliin. Kolmoskentän tehoja on tosin lievästi vaivannut tosiasia, että Pavel-Koikkis akselia ei ole vielä kertaakaan saatu yhtä aikaa kaukaloon turnauksissa.

Kokonaisuutena joukkueen peli on parantunut alkusyksystä huomattavasti. Vanha perisynti vaivaa toki edelleen, eikä X-men osaa pelata omaa peliään vaan antaa vastustajan kerta toisensa jälkeen määrätä pelin temmon. Joukkue osoitti kuitenkin syyskaudella ensimmäistä kertaa historiansa aikana olevansa joukkue eikä vain joukko yksilöitä. Katastrofaalisesta alusta noustiin ja likaista työtä kentällä alettiin tehdä huomattavasti aiempaa enemmän.

Yksittäisistä pelaajista syyskaudella voi kuitenkin esiin nostaa kaksi herraa. Pistekärki Nemon, joka on ratkaissut useita otteluita X-menille, ollen joukkueen ylivoimainen ykkönen hyökkäyspäässä. Tasaisesti tehtyjen tehojen lisäksi myös pelaaminen puolustussuuntaan on parantunut, ehkä eniten koko joukkueessa; miehen voitettua pelkonsa tulla omalle kenttäpuoliskolle. Toisena syyskauden pelaajana voidaan mainita Vellu, joka on ollut ratkaisijan roolissa kentän toisessa päässä. Loistavat torjunnat ottelusta toiseen ovat pitäneet joukkueen mukana kamppailemassa sarjan kärkipaikasta.

Kevätkaudelle päästään lähtemään loistavista asemista sarjan kärjessä, tosin Hevi on tasapisteissä ja kaikkiaan kuusi joukkuetta vaivaisen kahden pisteen sisällä. Mikä tahansa joukkue voi romahtaa vielä viivan alle tai nousta lohkovoittoon, mutta X-menillä on joka tapauksessa pullat hyvin uunissa ja kaikki langat omissa käsissään.

Joukkue osoitti syyskaudella pystyvänsä voittamaan otteluita, mutta samalla myös nähtiin, että voittaminen vaatii paljon aikaisempia vuosia enemmän työtä ja taistelua. Helppoa kevätkautta ei ole luvassa, mutta hyviä otteluita varmasti sitäkin enemmän. Kaikkien joukkueiden pelit yleensä paranevat kauden vanhetessa, ja kun sarja on niin tasainen kuin se nyt on, tulee peleihin varmasti entistä enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kauden lopun lähestyessä.